Voi hitsin vitsit! 
Kyllä tais just yks "klassikkokisa" muodostua tästäkin MM-karkelosta ja nimenomaan SC-osalta.
Ihan en odotuksiin mahduttanut mahdollisuuksia korkeammalle kuin palkintopallille, mutta auton
luotettavuuden ollessa tätä luokkaa, renkaiden pelastaessa viimeiseltäkin jaksolta ja kuskin
saadessa syvällisen keskittymisrauhan kera ripaus onnea, niin se vain kävi!
SC-luokan maailmanmestari 2011 =
VAARAHuh! Mitenköhän sitä aloittaisi? Lauantai sujui kokonaisuudessaan hyvin, lukuunottamatta 2-jaksolla
tehtyä kuperkeikkaa, joka oli koitua kohtaloksi, mutta omalla kohdalla "musta enkeli" esti muiden
pääsyn yhtään 190p pidemmälle. Samanmoinen tuuri kävi nopeusjakson lopussa, kun moottorinjohto
irtosi ja auto ei edennyt, mutta tämä tapahtui juuri kun hyppäsin hyppyristä nopeuden maaliin

Lauantain jälkeen eroa ei paljoa ollut, Mercury johti huikealla 5p ennen Vaaraa.
Sunnuntai koitti, la yö vietettiin yksyks kuskien kanssa pälkäneen paikallisessa, joten unia ehti ottamaan
sen 3 tunnin verran. Aamusta olo oli kuitenkin hyvä, joskin puutuneen väsynyt. Aamupalat aapiskukossa
ja siitä se lähti päivä käyntiin urakalla. Iskin Vaaran päälle ja päätin, että kyllä sähköt kestää olla koko
kisapäivän päällä, niin ne olivatkin. Sunnuntain ekoilta 2 jaksolta samat pisteet 320 ja 270. Kolmosjakso
eli 7 jakso teetti sen, että Vaara nousi 25p johtoon Mercurystä, joten kaikki ratkeaisi MM-kisojen viimeisellä
jaksolla, viimeiseen UNLINOUSUUN!!!
Tässä kohtaa kyllä koko keho tärisi kun vanha poppimittaristo ja ajolinjaakin katottiin 3 kertaa uusiks ennen
vikalle jaksolle lähtöä, jonka tottakai, kukas muukaan kuin minä, aloitin

Paine oli kasaantunut koko ajan,
sillä sunnuntaille lähtöjärjestys omalta osalta läheni kokoajan aloittajanroolia, kun tokavika pätkä alotettiin
tokana, niin kisan viimeiselle sitten aloittajanrooli. Jakso käyntiin ja melkein 3m päähän mahasta kiinni,
mutta siinä kohtaa arvovaltaiset V Productions Pnesh F11 laparenkaat olivat kuin enkelit ja siivittivät auton
jatkamaan kuin ihmeenkaupalla ja ilman sitä pakkia. Tästä vahvistuneena jatkoin ajamista ja 250p porteilta
tuli valkonen merkki ja tiesin, että maaliin olisi päästävä.
...Tässä kohtaa on sanottava, että ennen tätä kisaa ajetuissa testeissä kun kokeilin toisella rinteellä päällispystyjä,
niin auto tuppas aina kaatumaan toiselle sivulle, joten odotin tätä nytkin, olihan pystysuora unlille tehty, eikä
niinkään sc-autolle...
Kaasua kaiketi tasaisesti, linjaa hieman hakien ja vaappuen, pystysuoraan ja siitä ilmaan. Kuin hidastuksena katsoin
Vaaran liitäessä taivaalla, se alkoi pudota, toivoin sormet ristissä tule pystyyn ja jää päälle, se putosi ja putosi,
kunnes lässähti kauniisti tassuilleen päälle, MAAILMANMESTARUUS 2011 oli saavutettu ja missä tunnelmissa, missä
tilassa, paineissa, ei sitä tajua vieläkään!
Auto toimi unelmasti, ei mitään vikaa kertaakaan, kiitos kuuluu toki itselle, mutta myös edelliselle omistajalle

Kuvia, videoo ja juttua on TAKUULLA luvassa pian lisää!