USAN CRAWLINGIN MM-KISOISTA:Tosiaan sekoittamatta itse "kokonaisuutta" ajolliseen - niin nyt ihan matkasta erillisenä USAN MM-kisalyysit!
Reissun yleiskatsauksen hulppeine kuvine ja pitkine teksteineen
voit lukea juuri täältä!Kisaan ei lähdetty hakemaan mitään tiettyä sijoitusta, koska reissulta lähdin hakemaan kokonaisuutta, en vain suoritusta.
Tarkoitus on tottakai aina tehdä se mihin omat kyvyt riittää ja kyllä tältäkin reissulta jäi se tunne, että se otettiin mihin
omat taidot riittää. Jälkijossitteluja tottakai voi harrastaa ja nostaa siten sijojaan, mutta faktat on pöydässä, eikä ne katoa jossittelulla
Kisapaikkana toimi uskomattoman hieno merikallio, josta ei ajettava lopu (voiko sanoa koskaan?). Pitoa tuolla oli myös jopa enemmän mitä helmikuun espanjan kisassa ja se aiheutti heti alkuunsa ongelmia...
Renkaina kun on suomenmaalla hyvin pitävät LaaLaan tekemät Skinny Roverit, niin niiden YYberpito amerikan YYber pitävässä kalliossa oli sitä, että loivassakin alamäessä jos päästi kaasun, niin auto oli
tulla kupperiskeikkaa alas... Tämä siis vaati hieman tutustumista, jotta kisa ei menisi ihan kaatumatautiseksi, joten eikun testailemaan...
Keskiviikon pari akullista:Alunperin keskiviikkona ei vielä pitänyt lainkaan ajaa, mutta näin jälkeenpäin voi vain kiittää, että niin tehtiin. Sen verran oli hakemista shaftyssa semmosen hyvän setuptunteen kanssa, että ilman
tämän päivän turhautumisia ei kenties auto olisi koskaan ollut siinä tikissä, missä se sitten kisassa oli. About 3 akullista treeniä ja auto tuntui liian kapealta "liian pitävään" kallioon. Lisäksi miltein kaikkialla
oli se juttu, että jos kaadut, niin saatat kieriä tooodella kauas kaikesta ja mollien kera... En kuitenkaan muuttanut 3 akun kera vielä auton leveyttä vaan hain lähinnä tuntumaa järjettömään pitoon.
Pitoa oli niin paljon, että se vaati erilaisen lähestymistavan etenkin skinnyillä. Paikotellen servo ei "jaksanut" kääntää maximeja, kun skinnyt piti jo tasasella niin kovasti kalliota vasten
Näillä ekoilla
akuilla siis haettiin perusta, jota sitten alettiin heti iltasella fiksaamaan...
Torstai "päätestipäivä":Keskiviikkoiltana päädyin kääntämään 3-pieces bedlockeista navat toistepäin saaden hivenen lisää leveyttä. Testiajoissa leveys ei ollut liikaa, vaikkakin junttasihan se toki, kun banjo ottaa herkemmin kaikkeen.
Ei se silti esteeksi asti ollut, mutta jotenkin se vaan ei ollut "fiilis". Pyörittelin siinä sitten autoa ja ihan miälevikasella idealla käänsin kartturinpuolen renkaiden navat takasin ja jätin kuskin renkaat
tuolle leveydelle. Eli kyllä, vasemmalla navat levitti ja oikealla kavensi, joka tuotti sitten kultaisen keskitien aiemman kapean ja nykyisen leveän välille. Tuolla leveydellä painelin liki 6 akullista ja se toi
sitten sellasen "fiiliksen", että tällä mennään! Huomioitavaa tässä on se, että tuo antoi myös paremmin max-käännöt autolle, kun kapealla setillä toinen puoli ottaa jo linkistöön/iskariin - toinen puoli ei.
Nyt siis saatiin maximit ilman osumisia linkkeihin/iskareihin. Kenties yksi painava seikka tämän leveyden hyvältä tuntumisessa oli se, että proo on millilleen saman levynen, kuin tämä "kultainen keskitie"...
Testipäivä päättyi siis hyvään tunteeseen ja illalla laitettiin akut ladaten ja auto tarkisteltiin jokaista ruuvia myöten kunnolliseksi!
Kisanumerotarra tuli sijoitettua sellaiseen paikkaan, että se voisi kestää ajossa pitkään, muistona.
Kuvista voikin huomata tuon "kultaisen keskitien" eli "Ässän".
Perjantain kisa:Perjantai aamu alkoi aikaisin aamusta, kun tehtiin 2.2 Shaftyyn yksi rata. Sinänsä jännitystä ei ollut lainkaan vaan erinomainen fiilis. Olihan kyseessä auton 200:s kisa ja crawlinginkin osalta jo 66:s kisa.
Eniten jännitti 5 minuutin aika, koska suomessa siinä ajassa olisi moni rata tänä vuonna jäänyt ajamatta. Päivän edetessä pääsin kuitenkin sinuiksi aikaan ja shaftyssä vain yksi rata (4) jäi ajamatta
maaliin. Eikä suotta, sillä kyseisen radan pääsi tasan YKSI maaliin / 47 kuljettajaa, joten helppo se ei ollut. Päivä eteni kuitenkin varsin hyvin toki nyt jälkeenpäin voi jossitella turhia pakkeja yms.. mutta
kisatilanteessa ajetaan fiiliksellä, shokeerataan aikaa ja eletään tunteessa, joten käydäänpä radat tarkemmin läpi rata-radalta:
Huom. katsoin jokaisen videon ja kirjoitin niistä ratakohtaiset tunnelmani. On kuitenkin harmillista kuinka vääristävä videokin on, sillä 90% paikat ovat vaikeampia, miltä ne videolta näyttävät.
Haasteita todella riitti ja usko itseen ja autoon oli koetuksella. Välillä voi tuntua, että "tää muka hyvi ajettu", mutta tilastot kertoo faktan ja oma paras tehtiin tässäkin kisassa. Missään nimessä ei
täydellistä ajoa, mutta itseeni olen tyytyväinen, tein sen mitä osaan.
Ratanumero - radan sponsori - video - radan loppupisteet - sijoitus radalla/kaikista kuskeistaCourse #1 Futaba: VIDEO YOUTUBESSA +15 [7/47]
Taisin olla neljäs tai viides, joka tälle radalle lähti, eikä kukaan ollut vielä päässyt maaliin,
ei edes juuri ennen meikäläistä ajanut ZT. Tunnelma oli siis "kuumottava", mutta samalla
odottavainen, nyt se kisaaminen alkaisi! 4 portin mollan otti jokikinen kisassa, osalla paloi
siinä ja etenkin 5-6 välillä aikaa julmetusti, joka johti sitten DNF:n. Parit pakkomollat 4+5,
mutta muuten ok. 8 portin kaltevuutta ei näe videosta hyvin, sillä vasemmalta ei olisi voinut
hakea linjaa "solan" takia. Puskankautta auto kuitenkin (kori huomioonottaen) jopa pystyyn.
9 portilla hieman epätietoisuutta onko masupaikka ja valumolla, mutta juuri riitti maavara.
10 portille eli maaliinmentäessä sitten kisafiilis "aikaa ei oo paljoo" ja ajolinjoilla järjettömiä
pakkeja/hätäilyä, mutta maaliportin jännän"kakan" jälkeen ekana radalla maaliin!
Todella ainutlaatuinen tunne päästä maaliin, vaikka pisteellistä voittoa ei tullutkaan
DNF-kamuihin nähden paljoa, mutta se tunne, kun yleisö on mukana, taputtaa ja kanadalainen
tuli kätellen onnittelee. Nuo on harrastamisen parhaita hetkiä, onnistumiset ja se fiilis!
Kisani paras rata, jos tilastoja katsoo, radan seitsemänneksi paras tulos.
Course #2 Castle: VIDEO YOUTUBESSA -3 [16/47]
2-rata oli sitten suomimade, mutta ajettiin itse tämä kisassa kolmantena ratana. Alku sujui
hyvin ilman ongelmia, mutta vähän ennen 4 porttia löytyi sitten liian pidokas mesta. Siinä
meni aikaa ja peruutuksia tuli, kun ei millään saanut autoa "pidottomalle" linjalle. Jälleen
pari väliä ok, mutta 6 välistä lootan etuosa laahaa kalliossa ja perä valahtaa mollalle.
Alunperin 3 bonarin suunnittelin ajavani, mutta nyt menisi liian tiukalle ajan kanssa, joten
jätin ajamatta, hyvä niin... 7 portin jälkeen jostain sain auton kumoon, mutta jälleen päätin
nähtävästi taistella ja sain sen pystyyn. Siitä matka maaliin sujui järkevämmin ja aikaakin jäi
23 sekuntia. Tuomarina ollut SkaldidDog oikein onnitteli hyvästä suorituksesta.
Course #3 Krawler Konceptz: VIDEO YOUTUBESSA +18 [12/47]
Kolmosradan ensimmäinen väli ja molla.. tosin tarkoituksella, sillä tuosta nousi aika harva ja ne
jotka yritti, eikä heti noussu - ne kieri... 2 porttiväli oli todella ilkeä. Juuri ennen porttia on oikealle
pyörälle valtaisa pudotus ja kun sinne pitäs tulla "tasapainossa". Niin koitinkin, mutta vääräät liikkeet
ja se hölmö ylämolla auton peräpäällä. Siitä alkoikin kikkailu, ettei ottais alamollaakin... 4 portti ja
hallitusti alas, mutta pari milliä liian likelle ja molla, nyt jo kolkytneljäpinnaa... No loppuosuus ajettiin
ja maaliin jälleen. Voi näyttää ihan susiajolta, mutta tämä oli silti jakson 12 paras suoritus. Luonnon
digityksen oivallus jätti tästä radasta parhaan fiilarit.
Course #4 Ottsix: VIDEO YOUTUBESSA +28 [11/47]
Tämä oli jo radantekovaiheessa "HV", enkä nyt tarkoita servoani... Rata toki sama kaikille, mutta tässä oli
koko viikonlopun vaikein rata, edes proossa ei ollut tälläistä "ylivetoa". Ykkösmollan otti suurinosa, kuten minäkin,
mutta senkun olis jättänyt ottamatta olisi 7 portin voinut ratsastaa ja päästä koklaa 8-9 välejä.. JOS... niin...
5 väliä ei kukaan päässyt ilman mollaa, se oli mahdoton. 6 läpi, mutta pudotus kanjoniin, jossa bounderi alhaalla ja
monikaan ei tuolta tullut ylös ajamalla. Noh, mähä yriti! Junttasi siin raos ja spurri menetti pari hammasta, sitten
vasta nosto edelliselle. Nousu ja 7 portille turhaa yritystä, takakartaani naks. Tämä jakso ei jättänyt muisteltavaa,
tuskin monelle muullekaan.
Tulokset kaikkineen 2.2 shaftysta:
huom. sijaa 23 ei löydy.
Lopuksi:Huh huh, kuvia tosiaan odottelin ameerikasta ihan kisakuvina, mutta ei ole vielä"kään" mitään. Tätä kirjotusta koonnut
jo useana päivänä ja videot tehny valmiiksi. Uskomattoman hieno matka, josta on materiaalia ja hyviä muistoja loppuiäksi!
Omaan suoritukseen olen tyytyväinen ja tämä matka oli jälleen yksi hohdokas polku Hadesbearin uralle. On myös totta, että
auttoihan maestro ZT:n vinkit, mutta yritin ennenkaikkea ajaa itse, koska mä en tahdo että mua spotataan, mäe sitä kestä.
Siitä huolimatta kiitos vinkeistä, kyllähän siellä enemmän hyviä vinkkejä oli ku huonoja, vaikka "luonnondigikohta" olikin sit
omaa alaa ja ajan itse, sen mä tahron tehdä, piste. Auto toimi hyvin, kun sai vähä "hajua" pidosta. Skinnyt piti pirusti,
mutten niitä vaihtas, jonku meistä täytyy ajaa skinny rovereilla
Omista suorituksista vielä se, että jos poimin itsestäni
yhden hyvän ja huonon piirteen kisassa, niin valitsisin nämä:
+ vahvuus: taktinen silmä (bonarit pois), tieto ratsastaa molla x, hyödyntää maamuodot ja ennenkaikkea ehtiä maaliin
- heikkous: ajasta ressaaminen, joka tuotti aivan turhia pakkeja / hätiköintiajo
Seuraavaksi?Vuoden 2014 kohokohta on nautittu, mutta kausi ei missään nimessä vaivu talvehtimaan! Reilun viikon kuluttua ajetaan turussa
RFOT's Crawl Cupin kauden #5 kilpailu. Kisaluokkina 2.2 shafty ja 2.2 pro! Tuon jälkeen pari viikonloppua välissä ja saman cupin kisakausi
päätetään lahdessa kiveriön koululla. Sielläkin luokkina 2.2 shafty ja proo. Siitä vain viikkoa ja crawlkausi 2014 nakutellaan säkylän karhusuon
kivikossa umpeen, siellä ajetaan viime vuonna alotettu perinneajo Fence Puzzle II!
Ps. Tosiaan kisakuvia (ajosta) ei ole vielä jenkkifoorumille tupsahtanut, mutta katotaan josko niitä tulee joskus, niin niitä sitten erikseen...
Ps2. Tämä auto ei aja enää tänä vuonna foffia.
.jpg){kind=logo}
