Noniin arvoisa RC-KANSA!Olen tässä valikoinut jo omat kuvani "matkakertomusta" varten. Tällä kertaa julkaisen matkakerronnan (yleisen) tähän ja autotopikkeihin sitten
syvempää analyysiä itse suorituksista. Kuvia on nyt runsaasti, toivottavasti ei ole ongelmaksi asti...
+ matkakertomus on tehty meikäläisen näkökulmasta.
Pidemmittä puheitta lähdetään matkaan!
Tiistai 2.9: lähtöpäivä, autonvuokraus, matka ekalle hotlalle...
Suomenpäässä ajokkina kangasalta-lentokentälle toimi mikäs muukaan kuin meitin luottosaabbi! Hienosti päästiin kentälle ja tällä kertaa aikaa oli varattu reilusti. Laukut tsek ja turvatarkastus
läpitte, joten oli aika keskittyä olennaiseen. Oakissa toki ensimmäiset, mutta toiset sitten ihan portin vierellä pikku suolasen kera. Pientä väsyä keräämään, josko sais "hukattua" koneaikaa unille?
4 tuntia islantiin, rontti 30min siirto ja siitä sitten about 5,5h amerikkaa kohti... Perillä sitten suomenaikaa 2.00, mutta amerikan aikaa vasta 19.00 eli pirteesti liikkeelle...
Amerikan kentälle
saavuttua estat sun muut läpitte ja sitten alkoi arpominen mistä sen auton saa? Hienoisen tovin kuluttua selvisi, että korkeuksissa menee juna, jolla pitää matkustaa autovuokraamolle... Lopulta
8 terminaalin joukosta löytyi "car rental" mesta, jonne junalla kiikuteltiinkin pieni tovi. Alkoi tuntua lentokenttä jostain syystä aika isolta...
Autoksi meille valikoitui sitten oletetusta parempi malli, kun "oletettua" ei ollutkaan tarjolla. Mikäs siinä, kun kulkineeksi tuli 2015 mallinen Chevyn Suburban! Oli siinä ihmeteltävää ja ihasteltavaa
hetkeksi -jos toiseksikin. Kaikki pelaa sähköllä, kääntyy penkit, penkin ja ratin säädöt, takaluukku jne... lisäksi ilmastointi takas jopa välillä sellasen fiiliksen "et tarvisko ulkona hupparia"
Kaikenkaikkiaan ajopeli oli koko matkan aika rohee ja se suoritti tehtävänsä varsin kiitettävästi jopa ihan new yorkin keskustassakin.
Tilanpuutteestakaan ei kärsitty, kun ajopelit ja matkalaukut mahtu kepposasti perään.
Ensimmäisen yön hotelli, jonne ajettiin rontti 100km lentökentältä ja vihdoin sai autot nakkasta laukusta "venyttelemään" ja renkaat kiinni, jotta ovat valmiina testaukseen. Kellohan kolkutti tässä
vaiheessa jo 6.00 suomenaikaa, mutta vasta 23-24 väliä jenkkilässä. Jotenkin väsymystä oli, mutta aamulla kuitenkin herättiin jo 6 maissa jenkkiaikaa eli "kellot oli siirretty" jenkkirytmiin..
Keskiviikko 3.9: Orange county choppers, 300km ajomatka kisamestalle, ensitestit...
Hotellin aamupala käsitti kaffeen ja makeita leivonnaisia, joten kaffeella mentiin. Norskien kanssa kuitenkin päädyttiin aamusta walmarttiin, josta ostettiin porukalle pyörillä oleva kylmälaukku.
Samaan syssyyn tarttu muutamia ameerikan pistorasia-adapterihökötyksiä, jossa muutkin vaihtoehdot, joten jäi matkalta muistoksi. Walmartista hieman eväitä, olutta ja siitä sitten saman
ison ostoskeskuksen mäkkäriin syömään "parempi" aamupala (aamiaistarjoilu vielä). Hymy hyytyi siinä kohtaa, kun vahingossa tuli mustan kahvin sijaan maidolla, muttei se vielä mitään. Tuo
kuvassakin näkyvä amerikan mäkkärin aamiainen: ""sämpylän"" välissä tuhti kananmuna, pekonia ja vaahterasiirappia, -niin ja ei sämpylää vaan pannukakkua. Sanotaan, että jos suolanen
ja makea yhdistetään, niin joo - en, en syönyt kokonaan (jostain syystä)...
Tuosta sitten ajettiin muutama kilometri ja poikettiin orange county choppersissa norskien kanssa.
Seuraavaksi navigaattoriin kisamestan hotla ja about 308km taisi matkaa olla, joten siinä ehti "rentoutua" matkatessa viileässä isossa autossa. Muutamalla pysähdyksellä ajettiin rennosti
kisahotellille, jossa yövyttäisiin sitten 6 seuraavaa yötä. Huone haltuun, hieman kamoja laitellen ja siitä päätettiinkin lähteä tsekkaamaan kisapaikka ja autot toki mukaan! Hauskaa tuossa
oli se, että kisapaikan ja hotskan välillä about 12km oli silta saarelle, jossa tiemaksu aina suuntaansa 4$. Noh, eihän tuo nyt ole mitään, kun tuonne asti kuitenkin tultiin ajamaan.
Saavuimme reenauspaikka 1:lle, joka myöhemmin myös vahvistui kisapaikaksi (kahden paikan väliltä). Manu ja muutama muu olivat tulleet jo päivää ennen, joten jonkinlaista näkemystä
paikasta ja pidosta oli jo haalittu kasaan. Paikkahan oli aivan mieletön, eikä edes kuvat tee oikeutta sille fiilikselle mitä se siellä oleminen oikeasti oli. Hieman "perus" PM-fiilis, kun ajetaan
aina meren äärellä kalliokisaa, mutta silti syvällä tunsi sen ISON kisan hohdon. Itsellä autoissa oli LaaLaan tekemät Skinny Roverit, joihin luotan ja ensimmäiset akulliset osoittivat, että
nyt on jo liikaa pitoa... Alasajot tuntui mahdottomilta, sillä heti kun päästi kaasusta -auto likimain kippas ympäri. Painojen osalta tilanne oli silti ihan hyvä, en kokenut kaipaavani lisää
painoa keulaan - kaatamaan alasajoissa vielä pahemmin. 2.2 Shafty oli aika hakoteillä tämän testipäivän päättyessä, kun tuntui liian kapealta ja servo ei jaksanut liki kääntää, kun skinnyjen
pito halusi pitää ne visusti paikallaan
2.2 Pro sensijaan tuntui heti käteen hyvältä! Siihen oli hyvä fiilis ja se meni kuskin tasoon nähden hyvin, joten muutoksia ei poroon, ajoa vaan ja
reeniä runsaasti, niin ei jäätäisi ihan viimetteeksi... Päivän vaihtuessa iltaan poikettiin burger kingissä ja kaupassa ostoksilla. Siitä sitten hotskalle iltaa viettämään ja odottamaan muita saapuvia kuskeja.
Torstai 4.9: reenipäivä, autojen fiksit ja illalla ravintolaan del monten ja muiden kera...
Torstai oli alunperinkin se KUNNON reenipäivä, joten aamukaffi naamariin ja ensin 2-ajopaikalle reenailemaan!
Alunperin tämä paikka taisteli myös kisapaikasta, mutta päivän edetessä alkoi selviämään, että tänne ei saada katoksia kovinkaan hyvin pystytettyä ja parkkipaikkaa on todella rajallisesti. Tässä kuitenkin
paiskottiin omalta osalta 3 akullista molemmilla ja Samu + Manu tekivät ratoja joka luokalle reeniradaksi. Niissä pääsi hyvin kokeilemaan ja etenkin 2.2 Shaftyn osalta hakemaan parempaa tunnetta ja sitä
kautta säätää autoa parempaan suuntaan. Tämäkin paikka tarjosi todella hyviä ja kinkkisiä kohtia reenailuun. Offipaidan autosta vaihdettiin keulaan pinkkiä jousta, kun punasella ei oikeen tahtonut edetä.
Ajojen edetessä, jousien vaihtelut tuotti tulosta ja keltanen kuplakin eteni varsin vertailukelpoisesti, kun hadesbear oli vertailussa. Päivän edetessä tieto kulki ja lähdettiin 1-ajomestalle, jonne kisakin tulisi.
Näissä maisemissa ajettaisiin siis ainakin 2.2 Shaftyn kisat. Ensimmäisen kuva kattaa pari jaksoa shaftyä ja toinen kuva kaksi (toisessa niemen kärjessä). Myös 2.2 Pro ajeli näillä seuduilla omat kisansa,
muttei tuolla toisella niemellä. Norskipoijjaat teki shaftylle yhden radan testausta varten ja saksan stefan sitten poroille yhden testiradan. Niissä oli hyvä käydä hakemassa lisää testiä ja sitä tunnetta ajoon.
Päivä kului ja akutkin alkoivat vähentyä. Omalta osalta 7 akullista meni molemmilla ja proo edelleen hyvällä tiellä, kun shaftyä edelleen funtsittiin, että mitä tekis, mutta yksi "ässä" löytyi ja se päätettiin pitää!
Illaksi hotellille ja vaurioita korjaamaan. Shaftystä poikkas kartaani ja proosta takalinkinpää HURJAA
Samalla kiinnitin poroon taakse yhden hipohiilariosan ja
tein takamoottorille suojan. Perus kiristelyt ja muut fiksailut, niin shaftykin oli valmiina kisaamaan. Hyvä fiilis löytyi "ässällä" ja mieli oli leppoisa kisoja kohtaan.
Kello taisi tikittää alkuiltaa 18-19 välissä, kun joku koputtaa ovea. Meikäläinen menee avaamaan ja siellähän onkin itse Del Monte vaimonsa kera ja kyselee,
että lähdetäänkö paikalliseen syömään? Meikäläinen ei tässä vaiheessa vielä löytänyt sanoja "rennosta enklannistani", joten Zarizi Techin masterienglanti
tulee jutustelemaan. Ongelmana oli kuitenkin se, että samaan autoon ei mahtunut ja heidän autossaan ei ollut tilaa - eikä me voitu enää ajaa. Noh, kiitos
norskien, me saatiin ne mukaan ja päästiin kyyrillä
Ravintola vaihtui vielä "lennosta", kun ei alkuperäseen mahtunut, mutta löyty erittäin hyvä tilalle!
Siellä vähän siipiä, olutta ja iltaa hyvässä porukassa: suomalaiset, norskit, sveittiläiset, saksalainen ja del monten poppoo. Ravintolasta selvittiin 23 jälkeen
hotellille ja aika nopiaan koisimaan, että jaksaa seuraavana aamuna kisapaikalle ratoja rakentamaan. Saimme ratamatskut fishmaxxilta eli yks shaftyrata
olisi "suomirata" ja 1.9 sitten päivemmällä.
Perjantai 5.9: 2.2 Shafty & 1.9 Crawler -kisapäivä...
Koneet käyntiin kaffeella!
5.45 on ensimmäinen kuva otettu eli aikaaasin aamusta ratoja rakentamassa
2.2 Shaftyrata, jonka pääarkkitehtinä toimi Zarizi Tech. Radan valmistuttua se tuntui haastavalta, mutta päivän
edetessä tuo meidän rata olikin päivän helpoin... Toisaalta sen ajaminen hyvin oli elintärkeää, koska muut radat olivat todella haastavia jo ihan maaliinpääsemisenkin takia. Saatiin rata valmiiksi
ja oli aika hakea autot pelipaikoille.
Kuvassa kaksi ryhmää tekemässä 2.2 Shaftyn ratoja ja noille paikkein ne pari ensimmäistä ilmaantuikin.
Ns. "kisakeskus" oli "mäenpäällä". Siellä suoritettiin jokaisen luokan katsastukset, pistelappuset, t-paidan saannit yms... Jokainen rata oli merkitty eri sponsorin ratakyltillä.
Lauantaina oli kokous n.8 maissa, jossa fishmaxx teki heti selväksi, ettei tuomarin kanssa riidellä, vaan tuomarin sana on laki ja ellei sitä noudateta, niin voi lähteä kotiin. Tuossa kohtaa se
kuulosti rajulta, mutta kisat nähtyäni heillä pelas homma saamarin hyvin! Tietty linjaus ja BOSS, jota kuunnellaan, ei itketä, vaan ajetaan. Järjestelyistä voi muutenkin nostaa hattua tai
meikäläisen tapauksessa stetsonia, koska ne pelas. Siellä oli jenkeillä monen tunnin vuoroja ja pääsivät ajaa radat vasta sen jälkeen ja niitä sitten odoteltiin. Aika kova taakka ja monestikin
tuli tunne, että auttaakin voisi. 5/5 järjestelyistä ne pelas täydellisesti! Yhtenä "järkytyksenä" tuli myös se, että kisassa ajetaan 10 porttisia ratoja, joissa jokaisessa on 3 10p bonaria,
mutta se MITÄ!! tuli siinä kohtaa, kun kerrottiin, että suoritusaika on koko vklopun kaikissa luokissa 5 MINUUTTIA! Tässä kohtaa ensimmäiset ajatukset "en varmaan aja maaliin monasti"...
Kisan edetessä se 5min kuitenkin rakentui päähän ja sen mukaan tehtiin valintoja. Kokouksen jälkeen alettiin sitten ajamaan ja ratoja oli 4 tiedossa 2.2 shaftyyn. Iltapäivälle ajettiin 1.9 Crawleria,
joka ajoi samat 4 rataa kisaansa. 4 radan jälkeen shaftyssä 5 parasta finaaliin, joka ajettiin specialpaikalla. Päivä sujui hyvin ja ajettiin norskien kanssa porukassa + Manu. Kisat ajettu ja illalla
safkan kautta hotellille. Aika pitkä päivä ja nopeasti nukkumatti tulikin.
Lauantai 6.9: 2.2 Pro -kisapäivä & arvonnat...
Sunnuntai koitti myös aamuvarhain, kun hieman 5 jälkeen oltiin pelipaikoilla ja 2.2 Proo rataa rakentamaan! Proolle oli sitten ihan 6 rataa tiedossa, joten hyvällä fiiliksellä tiesi pääsevän
harjoittelemaan tätä itselle uutta luokkaa. Ratojen taso oli kova, mutta edelleen oli viime vuodelta sitä, että shaftyn olis ollu taas pahemmat, kun proon. Kilpailut suju todella hyvin,
vaikka osanottajia oli paljon ja ratoja ajettiin kuusi. Päivän päätteeksi jo pimeällä pidettiin sponsoreiden arvonta parkkiksella. Siellä jaettiin ihan parikin kierrosta palkintoja, josta tarttui
suomiporukalle messiin: holmesin vesitiivis nopari, xr10 hifi takavetarit, korin maalauskuponki sekä kuvan axial banderollit koomisesti 2 pientä ja 1 iso kaikki suomeen
Illaksi taas
tais olla mäkkäri tällä kertaa, jonka kautta hotellille rentoutumaan hetkeksi ennen nukkumaanmenoa.
Sunnuntai 7.9: 2.2 Pro finaali, Super, Trail Class -kisapäivä & Illallinen ISOSSA porukassa...
Sunnuntai meni itsellä fiilistellessä/töllätessä ja kuvatessa superia. Varsin rentopäivä, vaikka periaatteessa tuommosessa kisassa vois ajaakin vielä yhtä luokkaa huvikseen, mutta
toisaalta ihan jees vaan rentoutua ja kattella, kun kuskit ajelee. Kelit oli mitä mainioimmat, paikat palo ja vesillä nähtiin monenmoisia laitteita, mikäs siinä, kun keli on mitä parhain!
2.2 Pro-kuskit lähtemässä finaaliradalle! Skaldiddog, Manu, Del Monte, Zarizi Tech,
random porukkaa ja japsifinalisti japsien kera jossain muualla.
Kisat ohi ja illaksi isolla porukalla samaan ravintolabaariin missä oltiin Del Monten kanssa
torstai iltaa istumassa. Todella hieno ilta, prookuskit sai tequillansa x moneen kertaan ja
Manua juotettiin mestarina aika tukevasti. Itsekin "jouduin" yhden tequillan juomaan, kun
hihasta vedettiin mukaan, kun ei ollut muita lähellä. Mahtava porukka, ikimuistoinen ilta!
Maanantai 8.9: Autoilua lähikylissä ja jälkireenaamista random paikassa...
Maanantaina herättiin "vähän" myöhemmin ja pari raikasta puhallusta sekä mäkkipäkki, niin alkoi taas elämä voittaa
Siitä lähdettiin iltapäivällä tutkimaan lähialueita autolla ja
otettiin pirssitki messiin, josko löytäs toisenlaisen paikan ajella (lisää reeniä). Hulppeita taloja, tiivistä tunnelmaa ja näkymiä, jotka piirty muistiin pitkäksi aikaa.
Tämän kartanon piha kelpais varmasti monelle roolaajalle..
Lopulta löytyi sopiva merispotti, joten shafty, proo ja super -autoilla lähdettiin "safarille". Itse harjoittelin 90 asteen pudotuksia digin kera ja pääsinkin siitä jyvälle! Loistavia
ajopaikkoja tuossakin paikassa ja akkuja meni hujahtaen, kun kokeiltiin ja ajeltiin lepposasti. Lopulta siellä kuitenkin putos offipaidan shafty vähän meriveteen etuakselillaan
ja alkuun ei mitään, mutta hetken kuluttua meitin lipo pullistuu x10 kertaseksi ja siinä meni akku, nopari ja bec sihisten. Siihen päätettiin sitten ajot ja mun vesitiivis holmes
vaihtoi omistajaa vastineena proossa olevat painot ja xr10 hifitakavetarit
Illalla sitten alkoi jo vähän pakkailut, kun tiistaina koittaisi lähtö kisamestan hotellilta takaspäin.
Tiistai 9.9: Lähtö New Yorkkia kohti, parit akut kisamestalla ajoa, hotskan etintää, siipiä...
Tiistai aamusta viimeisen kerran kisapaikalle ajelemaan. Ajeskeltiin poroilla sekä ZT superilla kisaradat.
Lopuksi vielä proon finaalirata tuli paiskottua ja huomattua, että menee se omakin proo niitä paikkoja,
kun vaan kuski kehittyy ja oppii niksit.
Hotellin löytäminen tiistai iltana ottikin sitten oman aikansa. Meinas jäädä autonukkumiseksi, kun ajettiin
jo liian lähelle new yorkkia, eikä missään tilaa... Lopulta 60km takaspäin ja löyty Howard Johnsonin hotska
ONNEKSI! Tuota ennen varmaan 6 eri paikkaa ja monta tuntia kiertelyä aivan turhaan.
Illaksi mentiin jo päivällä poikettuun siipimestaan, jossa sitten sai todeta, että amerikassa on vähän isompaa ateriaa... Large siipiateria "ilman tietoa kpl-määrästä" sisälsi
20 siipee, joille on syötetty jotain hormoniainetta, meinaan ISOJA oli
Siihen kylkeen vielä ranskikset sekä se fakta, että amerikan buffalohot on "vähän" väksympää
mitä suomessa, niin ateriahan oli siinä ja juomaa meni... Illaksi hotskalle ja myöhemmin sitten tutimaan. Aamusta olisi fiksuunaikaan lähtö kohti new yorkkia!
Keskiviikko 10.9: 100km matka New Yorkkiin, keskustassa pyöriskelyä autolla ja matka kotia kohti...
About 100km hotellilta new yorkin keskustaan, jonne sitten ajettiin ihan autolla. Saipahan siinä pällistellä maailmaa ja todeta, että on nuo majat vähän isoompia mitä
meitin kotikylä ruutanassa aikoinaan
Onhan siellä poppootakin ihan hyvä määrä ja kaikki niin "isoa". Siinähän sitä aikaa toviksi meni ja kuvia napattiin. Aikaa oli silti
varattava kentälle menoon, joten "pikkukujia" pitkin nokka kohti kenttää...
Kaikki hyvä päättyy aikanaan, niin tämäkin matka...
Loisto-otos ammattikuvaajalta ja juttua tulossa tammikuun lehteen jenkeissä.
Kaikkea ei edes kuvat kerro, onneksi talvella tulee ihan videoo...
Tiivistetty loppupläjäys:Matka oli unohtumaton ja kokonaisuutena jälleen yksi ikimuistoinen "hiven" rc-polulle. Vieläkin ollaan ajallisesti vähän väärässä aikajanassa, mutta tämä kertomus piti saada nyt ulos,
jotta edes sen saa tehtyä. Materiaalia on 100GB edestä ja videoita runsaasti. Ne tulevatkin olemaan talviaikaan se harrastuksen "suola", josta kootaan hieman laajempaa perspektiiviä
tästä matkasta. Vaikka kuviakin nyt on runsaasti, eivät kuvatkaan pysty siihen mitä videolla saa aikaan
Omasta puolesta kiitän matkaseuralaisia ZT ja Offipaita. Matka oli mitä mainioin ja se jätti loppumattoman kipinän sille, että vielä joskus tuonne on päästävä!
Muuta?-> Kisallinen syväanalyysi tulee itseltä omien autojeni topikkeihin.
-> Videoita on kisasuorituksista tulossa nyt syksyn aikana.
.jpg){kind=logo}
